Tarpeiden täyteys

Jos sitoudumme pysymään paikalla silloinkin, kun jokin haastaa, meillä on mahdollisuus eheyttää ja parantaa sekä sisäisiä haavoja että ihmissuhteiden kipukohtia. Kivun kohtaaminen edellyttää haavoittuvuuteen uskaltautumista. Se tarkoittaa suojaavien ja reaktiivisten kerrosten läpi antautumista kohti piiloon painettua hätää ja tuskaa sekä lopulta niiden alta paljastuvaa syvää surua siitä, että tärkeät tarpeemme eivät ole elämän eri hetkissä täyttyneet.

Suru tahtoo tulla surruksi. Voisi myös sanoa, että elämä tahtoo surra surematta jääneet surumme. Niinpä surulle avautuminen on avautumista elämän luonnolliselle virtaukselle. Emme enää ole jumissa menneessä, emme sulje ja torju kipuamme, vaan annamme sen liikkua ja paljastaa lahjansa. Tiivis kipu avautuu huokoiseksi ja hengittäväksi suruksi, jossa on tilaa rakkaudelle. Surressa olemme haavoittuvaisia, ja juuri se kutsuu esiin rakkauden ja armon.

Rakkaus tuo mukanaan lohdun. Kun tässä tiedostavassa ja lempeässä läsnäolossa annamme surullemme kaiken sen tarvitseman ajan ja tilan, se alkaa hiljalleen – tai toisinaan nopeastikin – muuntua. Jokin sisällämme avartuu. Silloin voimme jälleen tunnustella sitä tärkeää tarvettamme, jonka täyttymättä jääminen niin kipeästi sattui. Suru oli meissä, koska jokin on meille hyvin merkityksellistä. Saatamme huomata, että tämä merkityksellisyys on elämänenergian liikettä meissä.

Tunnustellessamme sitä, miten tärkeä tarpeemme nousee esiin sisällämme, voimme koskettaa elävän yhteyden ydintä. Elämä tahtoo kukoistusta ja onnellisuutta. Jokainen tarpeemme on elämänvoiman ja rakkauden ilmaus; se on rakkautta elämää kohtaan. Kaipuumme ei olekaan puutteen kipeä ilmentymä, vaan elämän kaunis kutsu, joka sanoo: “Tämä on mahdollista. Täällä on koti. Tässä on täyteys.”

Yhteydessä elämänvoimaan ja rakkauteen sen keskellä voimme kokea tarpeen täyteyden. Se kertoo, kuinka elämä tahtoo kukoistaa minussa juuri nyt. Tästä täyteyden kokemuksesta käsin voimme vastata sydämen kutsuun liikkua kohti sitä, mikä tässä hetkessä todella on merkityksellistä ja tärkeää. Joskus riittää, että vain olemme tässä, otamme vastaan, koemme, lepäämme, loistamme. Toisinaan meissä nousee impulssi, halu toimia, kenties pyyntö itselle, toiselle tai elämälle. Näin rakkaus voi liikkua meissä ja liikuttaa meitä. Näin voimme olla oikeasti elossa.